Matti Jatkola from Finland has a very interesting train of thought for you today, which deals with Braille and personal identity.
He has been using Braille for decades and tells us how it relates to his personal memories.
We would like to thank Matti for his thought-provoking ideas that will stay with us!
Traces in the Sand, Traces in Braille?
Our memories and memory traces are the measure of how much our life form and lifestyle feel like our own. In the following, I will try to connect this thought to a forty-five year period of my life during which I have used Braille.
Before Braille, I learned to write black-and-white text using a small visual remnant. I understand the idea of my own handwriting, even though my childhood handwriting never truly had the opportunity to feel like my own, in the adult sense of the word.
However, during my adult life, I have noticed that the repeated connection of using Braille text, for example, on the Braille labels I made for CDs or in the poems I saved, printed on paper, can form a long and slow memory trace. This makes even standard-format Braille text feel like my own, or in other words, something I personally linked to my life with my own hands.
What I have outlined above is important because connecting the Braille writing format to one’s own personality requires personal use cases where reading the text is natural and primary. Strangely enough, the old label texts on CD cases represent this kind of slow memory trace for me, one that belongs to my life.
In the 2010s, as the CD music format faced a crisis, the music industry began selling CDs in 5- or even 15-disc cardboard boxes at a reduced box set price. Fortunately, at least one folded Braille slip fits inside such a box, on which I have written the artist, the name of the box set, and the year of release.
I have not yet decided how to mark the cardboard sleeves inside those CD box sets so that keeping them in order would be possible without sight. When scanning the cardboard sleeves with a smartphone scanning application, I have noticed that the surface of the sleeve is often full of text. Therefore, the Braille number would have to be written on a transparent adhesive label. On the other hand, thick, durable adhesive labels would easily take up too much space inside the CD box, preventing the original disc sleeves from fitting back into their place.
A smartphone scanning application makes it easier for a blind person to keep physical CDs in order. At the same time, I believe that Braille markings, even in minimal extent, would continue to make Braille a part of my life’s memory traces, synesthetically connecting with the music.
Jäljet hiekassa, jäljet braillessa?
Muistomme ja muistijäljet ovat mitta, kuinka elämänmuotomme ja elämäntyylimme tuntuvat omalta. Seuraavassa koetan yhdistää tämän ajatuksen neljänkymmenenviiden vuoden jaksoon elämästäni, jona olen Braille-kirjoitusta käyttänyt.
Ennen braillea opin kirjoittamaan mustavalkoista tekstiä käyttäen pientä näön jäännettä. Ajatuksen omasta käsialasta ymmärrän, vaikka lapsen käsiala ei ehtinyt tuntua varsinaisesti omalta, tarkoitan aikuisen antamassa merkityksessä.
Kuitenkin aikuisen elämäni aikana olen huomannut, että Braille-tekstin käytön toistuva yhteys esimerkiksi CD-levyihin tekeminäni Braille-etiketteinä taikka tallettaminani paperille tulostettuina runoina voi muodostaa pitkän ja hitaan muistijäljen. Se saa standardimuotoisen Braille-tekstinkin tuntumaan omalta, toisin sanoen joltakin omin käsin elämääni liittämältä.
Edellä hahmottamani on tärkeää, koska Braille-kirjoitusmuodon liittäminen omaan persoonallisuuteen vaatii henkilökohtaisia käyttötilanteita, missä tekstin lukeminen on luontevaa sekä primääriä. Kummallista kyllä, vanhat CD-levyjen etikettitekstit merkitsevät minulle tällaista hidasta muistijälkeä, joka kuuluu elämääni.
2010-luvulla musiikkiteollisuus alkoi CD-musiikkilevyformaatin jouduttua kriisiin myymään CD-levyjä 5- tai jopa 15 CD-levyn pahvirasioissa alennettuun boksihintaan. Onneksi tällaisen rasian sisälle mahtuu ainakin yksi taitettu Braille-lappu, mihin olen kirjoittanut CD-boksin esittäjän ja boksin nimen sekä julkaisuvuoden.
Toistaiseksi en ole päättänyt vielä, kuinka merkitsisin noiden CD-levyboksien sisällä olevat pahvitaskut, jotta niiden järjestyksessä pitäminen onnistuisi ilman näkökykyä. Pahvitaskuja älypuhelimen skannausaplikaatiolla skannatessa olen huomannut, että pahvitaskun pinta on usein täynnä tekstiä. Niin Braille-numeron olisi siinä oltava kirjoitettu läpinäkyvälle liimatarralle. Toisaalta, paksut, hyvin säilyvät liimatarrat veisivät CD-boksin sisällä helposti liikaa tilaa, alkuperäiset levytaskut eivät mahtuisi omalle paikalleen.
Älypuhelimen skannausaplikaatio helpottaa fyysisten CD-levyjen järjestyksessä pitämistä sokeana. Samalla minun mielestäni Braille-merkinnät aivan minimilaajuudessakin jatkaisivat Braillen kuulumista elämäni muistijälkiin synesteettisellä tavalla yhdistyen musiikkiin.
useful links:
Read all articles on: livingbraille.eu
Contact us with your contributions, ideas and questions by: braille200@livingbraille.eu
Social media: Braille 200 on Facebook